HISTORIAA
Keiketyksen historiaa 1989 – 2009
Kuhmon Keiketyksen historia alkaa virallisesti loppuvuodesta 1989, jolloin yhdistys perustettiin. Kansalaisopiston kansantanssipiirinä. Toki kansantanssi harrastusmuotona on Kuhmossa paljon vanhempi. Paloniemen Tanhuajat olivat aloittaneet jo -70 –luvun puolella. Tuosta harrastajajoukosta olemme saaneet Keiketyksen koko historian ajan nauttia Leena-Liisa ja Aulis Kemppaisen aktiivisesta ja innostavasta mukanaolosta. Silloisen Kuhmon kunnan keskustassa kansantanssipiiri aloitti Maire Lehtisen ohjaamana 1985 syksyllä. Mukana oli noin kuusi paria. Osallistujamäärän hieman kasvoi vuosien kuluessa. Esiintymisiä oli Kuhmossa ja Suomussalmella. Säestäjinä esiintymisissä olivat Kari Sorjonen ja Jarmo Koistinen. Ensimmäinen ulkomaanmatka suuntautui Neuvostoliittoon, Kostamukseen 1988 syksyllä. Kansantanssijoiden lisäksi esiintyjinä oli lukion tanssiryhmä. Ikimuistoinen matka ystävyyskaupunkiin herättää vieläkin tarinoita ja muistelmia. Tuolloin kulttuuriero rajan molemmin puolin oli melkoinen. Vähät autot olivat ladoja ja mosseja, perheet kulkivat jalan lapsia kelkalla vetäen. Ulkomaiset vieraat herättivät huomiota kadulla ja lapset pyysivät purukumia aina kun heitä kohtasimme. Kostamukseen oli tuolloin varsin vaikea päästä suoraan ilman kulttuurivaihtoa.
Vuosian harrastuksen ja taidon kehittyessä esiintymistarjouksia alkoi tulla usealta taholta. Toiminnan kiinteyttämiseksi ja rahaliikenteen helpottamiseksi päätettiin perustaa yhdistys. Perustaminen tapahtui 1989 lopussa, joten varsinaisesti toiminta alkoi 1990. Toiminta alkoi varsin vilkkaasti. Esiintymismatka Kostamukseen, osallistuminen Hyrynsalmen pelimannipäiville ja esiintymiset Sotkamossa ja useissa tilaisuuksissa Kuhmossa nostivat vuoden esiintymiskerrat 29:ään.
Alkuvuosien toiminnassa jäi mieleen vuosi 1992, jolloin maaliskuussa olimme taas Kostamuksessa. Toukokuun lopussa esiintymismatka Portugaliin, Sintran kylään on jäänyt osallistujien mieleen eksoottisena kokemuksena. Kesäkuussa ystävyyskaupunkivierailu Robertsforsiin, Ruotsiin ja elokuussa esiintymiset kansantanssifestivaaleilla Hollannissa, Losserin kylässä täydensivät kiireisen vuoden tapahtumia.
Kuhmo Talon avajaiset 15.7.1993 oli mieleenpainuva tapahtuma. Yhdessä ihastelimme Lentuasalin esiintymislavaa ja upeaa salia. Vuosienkin jälkeen, monta salia maailmalla olemme nähneet ja monella lavalla esiintyneet, on erityisen hohdokasta esiintyä Kuhmo Talossa – omassa salissa.
Ulkomaille suuntautuvia esiintymismatkoja pyrimme tekemään yhden vuodessa. Kansantanssifestivaalit 1994 Antalyanissa, Turkissa oli lämmin kokemus suomalaisissa kansanpuvuissa. Paikalliset järjestelyt sekä hyönteiset aiheuttivat yllätyksiä ja sopeutumisongelmia, mutta kaikesta selvittiin hengissä.
Seuraavana vuonna, 1995, ystävyyskaupunkivierailut Oroszlányn, Unkarissa ja Salaan, Slovakiassa ovat jääneet unohtumattomasti mieleen. Oroszlányssa pääsimme tutustumaan hiilikaivoksen toimintaan yli 200 m maan alla. Monet isännistämme olivat Kuhmossa käyneet, joten juttu lähti hyvin luistamaan yhteisten tuttavien kuulumisista tarinoidessa. Salan kaupungin vieraina seilasimme jokiproomulla pitkin Váh-jokea, joka on yksi Tonavan sivujoista ja nautimme maukkaasta kirjolohiateriasta risteilyn päätteeksi. Karpaattien vuoristoon suuntautuvalla retkellä pääsimme tutustumaan kylpylään, joka oli rakennettu ja sisustettu egyptiläistyylisin koristein. Kylpylän tiloja oli käytetty Tuhannen ja yhden yön –tarinoiden kuvauksissa, ja sen uskoi helposti – satumaisen kauniisti koristeltu rakennus oli kokemisen arvoinen. Myös Bratislavan vanha kaupunki on käyntikohteena hyvä.
Monesti jälkeenpäin olemme tulkinneet, että yllättäviin kokemuksiin ja harvinaisiin kohteisiin pääsimme tutustumaan, koska olimme suomalaisia taiteilijoita. Huvittuneina, mutta sittenkin vakavalla mielellä olemme pyrkineet viemään suomalaista tanssikulttuuria sinne missä milloinkin olemme päässeet esiintymään. Monet ystävyyssiteet on myös maailmalle solmittu ja viestejä lähetellään vuosittain, onpa muutamia ystäviä kohdattu myöhemmin useitakin kertoja.
Petroskoissa, Venäjän laivaston juhlassa esiinnyimme 1996. Samalla reissulla vierailimme Kisin saarella puukirkkoa ihailemassa. Samana vuonna osallistuimme ensimmäisen kerran Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla.
Europeaden kansantanssifestivaaleilla 1997 Martignlyssä, Sveitsissä oli mukana myös lasten kansantanssiesityksiä. Bussimatka halki Saksan oli väsyttävä, mutta kokemisen arvoinen.
Viroon, Haapsaluun suuntautuivat kahtena seuraavana vuonna, -98 ja 99, esiintymismatkat. Mukavaa oli huomata, että Suomenlahden eteläpuolinen sukulaiskansa harrasti samantyyppisiä jopa samoja tansseja hieman eri tulkinnoilla.
Keiketyksen 10-vuotisjuhla pidettiin 14.11. 1999 Kuhmo Talossa. Juhlassa palkittiin Nuorisoseurojen liiton pronssisella ansiomerkillä Leena-Liisa Kemppainen ja Aulis Kemppainen sekä Kirsi Liukkonen pronssisella ansiomerkillä.
Kun tarkastelimme 10-vuotisen yhdistyksen historiaa totesimme, että esiintymiskertojen saldoksi kirjattiin 185, siis tasaisen taulukon mukaan 18,5 kertaa vuodessa, 1,54 kertaa kuukaudessa. Ja harjoitukset edellisten lukujen päälle.
Maailman suurimman tervahaudan sytytysjuhlassa esiintyminen avasi 2000-luvun. Samaisessa juhlassa vieraanamme oli kansantanssiryhmä Virosta.
Rajamiehen morsian-elokuvan kuvauksissa kesällä 2001 Keiketyksen tanssijat olivat mukana hääkohtauksessa.
Vuosituhannen alkuvuosina Maire Lehtinen palasi pyynnöstämme Keiketyksen ohjaajaksi, koska Kirsi Liukkonen muutti työtehtäviensä mukana Orimattilaan. Maire ottikin tehtävän innostuneesti vastaan, ja uusia koreografioita uuteen kansanmusiikkiin alkoi tulla harjoiteltavaksemme varsin tiheään tahtiin. Joka vuosi esitimme keväällä ja kesällä uuden ohjelmiston. Miesten esittämä karhutanssi lienee tuolta ajalta tunnetuin esitys. Vuosituhannen alkuvuosina esiinnyimme pääasiassa Kuhmossa ja lähikunnissa.
Ulkomaille suuntautuvat esiintymismatkat aloitimme 2004, jolloin suuntasimme Zakopaneen, Puolaan, jossa kansantanssifestivaalien kilpailusta saimme tuomiseksi pronssisen kirveen. Zakopane on suomalaisille tuttu mäenlasku- ja hiihtourheilukisojen pitopaikkana. Kaupunki on myös puolalaisten suosima lomanviettokeskus, 30.000 asukkaan kaupungista löytyy 150.000 vuodepaikkaa. Vuorten keskellä sijaitseva kaupunki on lähellä Slovakian rajaa.
Kaustisen kansanmusiikkijuhlille osallistuimme taas 2005.
Ulkomaanmatka suuntautui Kreikkaan Kosin saarelle, jossa vietettiin festivaaleja. Lämpöiseltä tuntui taas esiintyminen suomalaisissa kansallispuvuissa. Onneksi pääosa esiintymisistä oli iltaisin, jolloin vilvoittava tuuli helpotti oloa. Oppaanamme Kosilla olon ajan oli suomalaissyntyinen Marjut Kambiselis, jonka ystävällisellä opastuksella pääsimme tutustumaan Kosin saaren vanhaan kulttuuriin. Tutustuimme mm Hippokraten (lääkintäalan, kts. Hippokraten vala) koulutus- ja sairaala-alueen raunioihin.
Samalla matkalla esiinnyimme myös Rohdoksessa. Laivaristeilyt kirkkailla vesillä Välimerellä toivat mukavaa ajankulua esiintymisten väliin.
Unkariin suuntautui esiintymismatkamme 2006. Ystävyyskaupunkimme Oroszlányn kulttuuritalolla järjestimme yhteiskonsertin paikallisten esiintyjien kanssa. Mukava oli tavata taas vuosien varrella Suomi-Unkari-seurankin kautta tutuiksi tulleita ystäviä. Balaton järven lähellä olevissa kylissä Csopakissa ja Lovasissa esiinnyimme festivaaleihin liittyvissä tilaisuuksissa.
Samana vuonna osallistuimme Kuhmossa Sommelon kansanmusiikkijuhliin ja kainuulaisten esiintyjäryhmien mukana olimme Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla päälavalla.
Yhteistyö kainuulaisten kansantanssijoiden kanssa on tiivistynyt viime vuosina. Kajaanilaisia ja paltamolaisia tanssijoita on liittynyt Keiketykseen ja he ovat olleet mukana Kreikassa ja Unkarissa. Yhteisiä tanssiviikonloppuja on järjestetty Paltamossa, Kuhmossa ja Sukevalla. Näihin viikonloppuihin on myös Leppävirralta ja Mikkelistä ollut osanottajia.
Kansanmusiikkijuhla Sommelo on kehittynyt mielenkiintoiseksi kansantanssin ja -musiikin harrastajille. Viime kesän ohjaaja, Antti Savilampi, sai tanssijat ja soittajat kuvailemaan hääjuhlaa varsin onnistuneesti ja yleisöä viihdyttävästi.
Nyt 20-juhlavuoden alussa on toimintamme alusta lähtien esiintymiskertoja kirjattu 296.
Toiminnan takana on aina ihmisiä. 20-vuotisen historian aikana on Keiketyksen toiminnassa ollut tanssijoina mukana n. 50 aikuista ja 20 nuorta. Säestäjinä erilaisissa esiintymisissä on mukana ollut n. 25 säestäjää. Vuosittain harjoituksissa on säännöllisesti ollut 6 – 9 paria. 1990 luvun loppupuolella esitimme jopa kymmenen parin tansseja. Ohjaajina on ollut Kirsi Liukkonen ja Maire Lehtinen. Pari vuotta sitten ohjaajaksi kouluttautumisen aloitti Lauri Huotari. Hän onkin vaimonsa Jaanan kanssa vetänyt parin vuoden aikana kansalaisopistossa lapsien tanhuryhmää.
Kuluva vuosi on siis Keiketyksen 20 toimintavuosi. Kevään toimintoja sävyttää voimakkaasti valmistautuminen Australian matkalle. Kesällä on tarkoitus esiintyä kuhmolaisille Suomi Soi tapahtumassa. Sommelon kansantanssikurssia odotamme mielenkiinnolla. Loppuvuodeksi olemme suunnitelleet 20-vuotisjuhlaa loka-marraskuulle. Pääjuhlan muoto ja ohjelma on vielä ideointiasteella. Toiminnastamme kertova näyttely pystytetään, sillä esiintymismatkoilta on kertynyt paljon erilaisia muistoesineitä, valokuvia ja tarinoita, joita haluamme näyttää kaikille kiinostuneille. Juhlaan kutsutaan mukaan kaikki Keiketyksessä mukana olleet tanssijat ja muusikot. Luonnollisesti pääjuhlaan toivotaan myös runsasta yleisöä, Keiketyksen ystäviä, jotka ovat jaksaneet kannustaa ryhmäämme yhä hurjempiin suorituksiin.
Tapsa